sunnuntai 16. elokuuta 2015

The Last One

Moikka moikka! Yli kuukaus on taas vierähtänyt ja nyt ois varmaan viimeinkin aika pistää tää blogi vihdoin päätökseen, ainakin nyt hetkellisesti. Paljon tekstiä tulee varmasti tähän postaukseen, ensiksi vähän muuta höpinää ja sit vinkkejä tuleville vaihtareille!

Sheyenne
Ensimmäinen viikko meni aikaeroon, Suomen arkeen, säähän, kieleen sekä suomalaisiin tapohin totuttelemisessa. Näin sikana sukulaisia sekä kavereita, söin suomalaista ruokaa sikasika paljon, remppasin ja sisustin mun uutta huonetta ja vaan nautin Suomesta. Mun kohalla ensimmäiset kaks viikkoa oli sitä upeeta aikaa. Olin ihan sika innoissani ihan kaikesta! Rakastin Suomen luontoa, ruokaa, säätä, vessanpönttöä, astiakaappia, suihkua, sänkyä, busseja ja junija sekä ovenkahvoja ja vaikka mitä. Mun mielestä oli niiiin siistii tulla takaisin Suomeen ja puhua suomenkieltä.

Joo pieni shokki..Hostsiskon facepäivitys kun lähetin sille kuvan hahaha



Loveit loveit loveit
Ekana iltana tulin samantien tänne mun ja mun äidin uuteen kämppään, kaverit tuli vähän myöhemmin hakemaan mut ja lähdettiin heti vähän kiertelemään paikkoja ja näkemään ihmisiä. Koko ilta meni ihan enkku-suomi kielellä, ja useet sai kivat naurut ku yritin taivutella joitain vaikeita tai pitkiä sanoja tai sit muuten vaan kompuroin suomenkielessä :D 


Ekoina päivinä oli kaikkia pieniä juttuja mihin kiinnitin huomiota, esimerkiksi just nää perus et ihmiset oli ihan älyttömän tylyjä ja tosi sulkeutuneita. Sit kaikki oli pienempää, siis tunsin itteni jättiläiseks ku kävelin keittiössä ja sit tunsin olevani tosi sellanen ylisosiaalinen ku jotenkin siel jenkeissä tottu niin sellaseen avoimuuteen :D 

Heti viikonpäästä mulla alko sit kesäduuni, mikä oli itseasiassa loistava pelastus kauheen jetlagin välttämiseks. Olihan se sika vaikeeta saada öisin unta ja sit niiden 2h yöunien jälkeen oli tositosi vaikeeta päästä sängystä ylös... Mut sitäkin kesti onneks vaan 'bout kaks viikkoo. 


Kaks viikkoa kesti tosiaan tää -ihanaa olla Suomessa- fiilis. Sit se ikävä alkokin mulla:D Ihan hirveitä angst päiviä, kaikki oli mu mielestä ihan perseestä, jenkeissä oli kaikki paremmin, ja sinne mä facetimetinkin ja skypetin joka ikinen päivä. Välillä kävi mun porukoita sääliks kun ne joutu aina näiden mun itkupotkuraivareiden kohteiks, ja muutenkin kuuntelemaan sitä valitusten määrää, mut oikeesti tunteet vaan mylläs niin kovaa:D Minnekkään en oikeen jaksanut lähteä, kavereille en jaksanut pistää viestiä (onneks ne aina pakotti mut ulos haha) ja tää Suomen sää masens.

Hiuksetkin kampaaja pilas!! Mun mielest siis


Vuokrattiin myös kavereiden kans mökki juhannukseks! Cooliii
Joskus siinä heinäkuun puolivälissä alko sit fiilis vähän nousee, Suomi tuntu ihan ookoolta, näin kavereita joka pv, oli pari kivaa auringonotto päivää ja koko jutun kohokohta oli, et Sydney oli tulossa jenkeistä Suomeen!!





Mun jenkkilän aamupala: Breakfast Burrito, Cheesesticks, Large coke, strawberrry-banana milkshake
Ja sit suomalainen tyyli :-)
Mulla oli siis täällä noin 3 viikkoa vieraita kylässä. Eka Sydney 2,5viikkoa, sit mun kaveri Ruth Norjasta about viikon! Ihana kesän kohokohta ja lopetus haha. Oli ihan mielettömän kivaa! Kaikista siisteintä oli päästä puhumaan enkkua taas pitkästä aikaan, ekat 10min meni vähän silleen "mites tää nyt taas menikään" mut koko loppu 3 viikkoa enkku vaan meni ku vettä vaan:D Siinä sit kolme viikkoa pelkkää enkun puhumista, ja kylläkyllä, oli välil vähä vaikeuksii kääntää Suomi päälle joissain tilanteissa haha. No mut joo, oli ihan sika kiva myös näyttää tätä meijän Suomee ja suomalaisii tapoja Sydneylle ja Ruthille, ja ne tykkäs kyl ihan superisti kuulemma! Tosi haikeet fiilikset kun me taas hyvästeltiin toisemme, mut ens kesän nähään sit taas uusiks! 




Sydney and Anna!










Tosiaan, ton kolmen viikon aikana, mun fiilis nous taas ihan kattoon ja jotenkin niiden viikkojen aikana aloin taas tykkäämään täällä Suomessa olosta ja ainakin vielä näillä hyvillä fiiliksillä mennään eteenpäin! Viime viikolla alko koulu, vuotta nuorempien kans ja joo, no onhan siinä totuttelemista ja kun kaverit on abeja, niin onhan se aika perseestä..:D Vaihtovuoden haittapuolet, mut toisaalta mun lukkari on niin easy vaihtovuoden ansiosta, sekä sain duuninkin nyt, et ei silleen mitään valittamista hehe. Enkku on ihan älyttömän helppoa tunneilla ja muutenkin vasta nyt oon älynnyt kuinka hyvä mun enkku oikeesti on, varsinkin kun kuulee muiden suomalaisten enkun puhetta, niin huomaa kuinka hyvin se suomalainen aksentti siitä enkun kielestä on hävinnyt iteltä! haha. Muutenkin huomaa kotona esim. telkkuu kattoessa, et ne tekstitykset vaan häiritsee. Siks joudunkin ottaa ne aina pois tieltä:D











Ikävä on silti kova takaisin jenkkilään, ja siks mun lähtö sinne takaisin onkin 29.12! Kaksi viikkoa siellä rakkaiden ihmisten kans kyl kelpaa. Kesällä myös näillä näkymin lähtö sinne, vietän siel July 4thin, sekä matkustan Sydneyn luokse New Mexicoon ja sieltä me lennetään yhdessä Californiaan. Loppukesästä mä suuntaan todennäköisesti Ruthin ja Elinin luokse Norjaan, ja sieltä sit takaisin Suomeen! Sika jännää haha, can't wait! Kiitollisuuden huipulla oon kaikesta mitä vaihtovuosi on jo antanut mulle ja tulee antamaan! yay yay:-) Monet kysyy lähtisinkö uusiksi vaihtoon jos olis mahdollisuus, sekä oonko kateellinen uusille vaihtareille kun ne alottaa sen kaiken nyt ja mulla on se jo ohi tai että muuttaisinko sinne tulevaisuudessa, niin vastaukset on silti, että en, en ja en. Vaihtovuosi oli ehdottomasti mun elämäni parhain kokemus ja vuosi, mutta näin jälkikäteen ajateltuna ihan hirveän raskas, et en kyllä jaksais ihan heti perään lähteä uusiks vaihtariks:D Jotenkin silleen tosi helpottunut olo, et se kaikki on ohi ja saa nyt jatkaa suomielämää, vaikka ikävä ja kova halu takaisin sinäänsä onkin. Mut noniin, tosi sekalaisia fiiliksiä:D  Mut joo, en oo kyllä yhtään kateellinen. Päinvastoin tosi onnellinen. Koin upeen kokemuksen, mul on toinen elämä toisella puolella maailmaa, voin jatkaa vihdoin mun elämää täällä Suomessa, valmistuu lukiosta ja täysikäisyys haha:D Tottakai kattelen uusien vaihtareiden kuvia yms, ja mietin et voi vitsi tuol mäkin olin tai tein tota juttuu tasan vuos sitten, mut ne on vaan kivoja fiiliksiä ja muistoja. Asumaan en sinne muuttais nyt, mutta ehkä joskus jos kauppakorkean kansainväliselle linjalle pääsen, ja sitä kautta jenkkilään joskus eksyisin. Sieltä vois silloin aina tulla takaisin, koska olisin Suomessa kuitenkin kunnon koulutuksen saanut. Nyt lähiaikoina en oo menossa takaisin, tai no Au Pair ois tähtäimessä heti lukio vuoden jälkeen, jos sillon viel on fiilistä lähtee.




Momma<3
Mitä teen sit nyt? Sain tosiaan huippu sopivan duunipaikan mulle viimeviikolla, työt alotan tällä viikolla, samoin alotan mun uuden salitreenin ja ruokavalion heti huomenna maanantaina. Viime viikolla sain siis postia mun jenkki trainerilta ja coachilta, ja ne oli lähettänyt mulle uuden treeni ohjelman koko syksyksi, sillä ehdolla tosin, et lupauduin käydä niitä moikkaamassa jouluna kun Texasiin päädyn! haha. Kouluun mulla alkaa myös panostus, jotenkin paljon motia nyt kaikkeen.



Monet uudet vaihtarit on jo lähtenyt maailmalle, toivottavasti kaikki on sujunut kaikilla hyvin siellä ja ei muuta kun tsemii kaikille!! Jotkut on tullutkin laittamaan mulle IG Directissä viestiä ja kysymyksiä, eli siis, jos tulee jotain kysyttävää, niin sinne vaan pistämään viestii! En nimittäin täällä oo enään niin aktiivinen enkä enään siellä askissakaan, yritän vähän rajottaa sinne tulevia vaihtari kysymyksiä, tuntuu et niit tulee nimittäin niiiiiin paljon!


Ruth!!
Paljon on vinkkejä myös kysytty. Ja ne on näitä aika perus; Oo oikeesti avoin, sosiaalinen, aattele positiivisesti ja kysy apua kun oikeesti sitä tarviit. Oo rohkee ja tunkeudu porukkoihin mukaan. Mee sun mukavuusalueiden ulkopuolelle, tee uusii asioita, ota erilainen kulttuuri vastaan positiivisella tavalla, yritä totuttautuu sun hostperheen tapoihin, kunnioita niitä, ja niiden pyyntöjä. Muista et nimenomaan sun pitää muuttuu sun hostperheen takia, ei toisinpäin. Mee kirkkoon edes kerran viikossa, jos sun perhe siellä käy, juttele sun perheen kanssa jos jokin on pielessä, älä välitä ihmisten puheista, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tytöt jenkeissä, älkää luottako muihin tyttöihin vaikka vaikuttaisi kuinka mukavalta. Luota vasta sitten kun tunnet henkilön oikeesti tosi hyvin. Jos elät uskonnollisella alueella, ei kannata oikeesti kiroilla yleisillä paikoilla ja älä käytä God nimee turhaan, saat todennäköisesti vihasii ilmeitä haha. Myöskin peppu sekä liian paljastavat kohdat piiloon, niin hyvä tulee :-) 

#Wknd2015
Muistan ekoina kuukausina mun fiiliksiä jotenkin. Mulla ei noin sanottua ikävää oikein ollut, kulttuurishokki kylläkin, mut se menee ohi ajan kanssa. Ekoina kuukausina mun fiilis oli aika pitkälti sellanen "en mä oikeesti täällä vuotta tuu kestämään" koska se aika tuntu ihan järkyttävän pitkältä, mut silti mä siellä pysyin, enkä kyllä ikinäikinä ajatellut, että sieltä tulisin oikeesti pois:D ne oli vaan ne alku fiilikset mitkä menee ohi. Mut voin sanoo et 4kk meni oikeesti siihen elämän rakentamiseen siellä, ja sit joulun jälkeen oli vaihtovuoden parasta aikaa. 


Ottakaa oikeesti kaikki irti koko vuodesta ja huippu paljon tsemii kaikille!






maanantai 6. heinäkuuta 2015

And my heart is still in the U.S.

Tasan neljä viikkoa Suomessa. Tuntuu ihan järjettömältä, ei sitä oikeen voi ees kuvata. Tänkin postauksen oli tarkoitus tulla heti Suomeen kotiutumisen jälkeen, mut jotenkin se sit vain jäi. Kokoajan menoa ja meininkiä, mielialavaihteluita, stressiä, kulttuurishokkia, iloisuutta ja surua ja masentumista ja ihan kaikkia fiiliksiä ja juttuja mixattuna.

Vikat koulupäivät oli tosi haikeita, monet itkut itkettiin opettajien ja coachien kanssa, ne anto mulle läksiäislahjoja ja muistoja, mm. mun volleyball jerseyn sekä softball kuvajulisteen musta.

Vika viikko sit alko ihan vaan chillailulla ja keräilemällä voimia. Taisin maata sen viikonlopun himassa kotona, näin kavereita, käytiin leffassa yms. Sunnuntaina lähdettiin Emin ja Sheyennen kanssa meijän Lakehouselle järvelle, yöt vietettiin aina Nannyn luona. Kotiin vasta päästiin keskiviikkona. Silloin myös käytiin ostamassa mun vikat ostokset Fort Worthista ja lähettiin vielä yö ajelulle kavereiden kanssa. Siitä alkokin mun nukuttomat(?) yöt.. Torstaina meillä oli Jacksboro Rodeo, joka jatku sit ihan lauantaihin asti. Ne oli siis aina illalla, kasista puoleenyöhön saakka. Siellä näin ihan sikana kavereita ja meijän kaupungin kaikki ihmiset vielä viimesen kerran! Rodeo oli ihan mieletön. tosi hauskaa ja se meininki oli jotain sanoin kuvaamatonta, vaikka ei se mikään iso ollutkaan. Mutta meillä oli ihan älyttömän hyvä porukka koossa!



Sheyenne & Emilee


Em

Baylee





Meijänhän suunnitelmiin kuului ihan erilainen vuoden lopetus, piti mennä Dallasiin ja vaikka mitä, mut mun siskon auto meni rikki ja sieltä tuli noin 2 tonnin lasku, joten jätettiinkin kaikki sellaset sit väliin. Ei siinä, ei kyllä yhtään harmita silleen, mullaha oli ihan rahat jo loppu ja luotto jo ylittynyt.. Mutta kaikesta huolimatta, mun vika viikko oli unohtumaton! Joka yö ihan hullu meno, pitkiä automatkoja, auringonlaskuja, iltauinteja, roskaruokaa, musiikkia, ihmisiä, sitä aitoa Texasilaista kesää. Täydellistä.









Mun perjantai päivä meni sit siivoillessa koko päivän ja pakkaillessa. Heitin ihan helvetisti tavaroita pois, yhteensä yli kaks jätesäkillistä + olinhan mä jo aikasemmin heittänyt vaikka kuinka monta pussillista pois. Silti kolme matkalaukkua täyttyi ihan easysti, ja kieltämättä yks migreenikin kärsittiin. Launatai-sunnuntai yöllä lähdettiin vielä ostamaan reppua Walmartista, kun ei tavarat millään meinannut mahtua.. Aamulla sit heräsin kahen tunnin yöunien jälkeen noin kuudelta, otin suihkun, pistin itteni kuntoon, ja pakkasin kaikki kamat. Loppu punnitukset, siivoukset ja se oli sit siinä. Koko se aamu hengattiin yhessä meijän huoneessa kuunellen musiikkia, minä, Sheyenne, Emilee ja Terry. Sit tuli se hetki, kun piti se talo jättää ja hyvästellä Terry. Torille, Justinille ja kaksosille olin siis jo sanonut heipat edellisenä iltana.


No mitäs siinä siit itkeskellessä... Siis kieltämättä se oli jotain niin järkyttävää. Tuntu et oisin ollut järkyttävässä humalassa; kahen tunnin yöunet ja kaikki vaan tuntu niin epätodelliselta.

Fort Worthiin päin lähdettiin ajelemaan siis minä, Sheyenne ja Em. Haluttiin viettää vika tyttöjenpäivä, joten mentiin syömään, tekemään vikat ostokset ja sit käytiin ekaa ja vikaa kertaa CheeseCake Factoryssa! Oli muuten super hyväääää!








Sielläkin sit itkeskeltiin ja itseasiassa me tehtiin siitä lähdöstä kyllä tahallaan vähän hankalampaa...Nimittäin kokoajan kelattiin just jotain "tää on nyt vika lunch yhdessä", "vikaa kertaa täs autossa yhdessä", "lauletaan vikaa kertaa tätä biisiä yhdessä" yms.. Noh me vaan yritettiin viivästyttää sitä lähtöä enemmän ja enemmän, mut sit oli pakko lähtee lentokentälle päin. Kuunneltiin musiikkia ihan täysiä, laulettiin yhdessä, ikkunat auki, ja itkettiin. Myös otettiin vikoja kuvia ja videoita autossa. Ja mä vaan katoin niit siistei maisemii viel vikan kerran.










Lentokentälle päästyä me jäätiin vielä ottaa kuvia - niitäkin varmaan tuhat - ja haettiin mun lentoliput. Ja sit me kaikki vaan totaalisesti romahdettiin - oltiin jo kyllä aikasemmin romahdettu - ja itkettiin vaan kaikki kolme toisiimme vasten ja kaikki tietenkin katto..haha. Sit se oli vaan pakko päästää irti ja lähtee. Siis jotain niin kamalaa. Mulla vaan kyyneleet valu kun kävelin siitä turvatarkastuksesta ja se mieskin kysy ihan et onks kaikki ok ja arvas varmaan et oon joku vaihto-oppilas koska sano vielä sen jälkeen "Hey gurl don't worry, you can come back whenever you want, Texas will be still your second home heyy" :D aws.


Lentokentällä sitten kävelin suoraan vessaan ja kelasin vaan et okay nyt mä ryhdistäydyn. Mut sitku näin oman järkyttävän näkösen naaman peilistä ja ne järkyttävän punaset silmät, aloin vaan enemmän itkee:D Eikä sitä yhtään helpottanut et Sheyenne ja Emilee sekä kaikki muutkin miljoona ihmistä lähetteli tuhansia viestejä kuinka paljon ne ikävöi jo mua ja lähetteli kuvia koko vuoden ajalta...auts.




Seuraavaks lähin sit suoraan portille. Siellä näin Pyryn ja pari muuta vaihtaria. Toinen oli Ruotsista kotoisin ja toinen Italiasta. Niiden kanssa me sit yritettiin jo vähän fiilistellä mut sekin päätty siihen et mä vaan itkin..:D noh lentokoneessa mun vieressä oli tosi mukava nainen joka oli itsekkin ollut vaihto-oppilaana ja sen kanssa juteltiinkin koko matka Chicagoon asti. Chicagossa sitten kierreltiin kauppoja, syötiin, nukuttiin ja nähtiin muut 40 vaihtaria, mut niistäkin sit erkaannuttiin kun ei jaksettu oikein kenenkään seuraa siinä vaiheessa.


Lento Chicagosta Lontooseen meni sit jo vähän paremmin. En itkenyt enään, fiilis oli parempi mut edelleen tosi haikee. Vielä siinä kohtaan en ollut _yhtään_ valmis tuleen takaisin Suomeen. Kiroilin vaan sitä mun mielessä ja kelasin kuinka hirveetä siellä tulis vaan olemaan. Ei ees suoraansanottuna kiinnostanut nähdä keitään suomalaisiakaan.. Se masennus ja angst oli ihan järkyttävää.


















Vasta Lontoossa mul alko se fiilis kohota. Istuttiin about 8h Pyryn kanssa penkeillä, käytiin syömässä ja chillailtiin. Lontoossa huomas miten meidän ja niiden aksentti on niin erilainen. Siis me ei saatu _mitään_ selvää niiden englannista ja pitkään mietittiin, et puhuuks ne ees englantia:D joo o.. Siellä sitten päätettiin Pyryn kanssa vihdoin et aletaan kunnolla puhumaan suomea, koska sehän oli siis niin unohduksissa kun olla ja voi:D Siitä ei aluks meinannut tullla yhtään mitään ja tuntu et oli kokoajan kauhee aksentti päällä haha.



Aika meni jotenkin tosi nopee ja aloin jo vähän oottaa Suomeen paluuuta. Sitten kun mentiin portille ja kuultiin ja nähtiin ensimmäiset suomalaiset, se fiilis ja shokki oli huikee :D Ensinäkin suomenkieli kuulosti järkyttävälle. Ihmisten tyyli sokas mut. Kaikilla aikuisilla miehillä oli (sillon mun mielestä) rumia villakangastakkeja, outoja hattuja ja naisilla mun silmissä mummovaatteita! Tottakai ne nyt  näyttää mun silmissä normaaleilta, mut sillon ne näytti tosi oudoilta:D



Lentokoneessa oli niiiiin siistiä, et kaikki oli suomeks, kaikki puhu suomee ja kaikki näytti suomalaisilta (olihan se Finnairin lento). Mut sit tuli se paniikki et ei. Me oltais tehty Pyryn kans mitä vaan et oltais päästy takasin jenkkilään. Sit kun ne lentokoneen renkaat löi maahan, me molemmat oltiin vaan et ei helvetti. Tässä se vuos sit oli. Täällä me ollaan. Siis siinä se oli. Koko se vuos mitä me venailtiin vuosia. Siinä kohtaa tuli ahdistus, et otinhan mä kaikesta varmasti kaiken ilon irti? Siis mun teki mieli vaan itkee.



Kuitenkin lentokoneessa alettiin saamaan pieniä kiksejä Suomesta, en muistanu miten kaunis se oli ja kuinka vihreetä ja korkeeta kaikki on!:D Otettiin vaan kuvia ja lentokentällä fiilisteltiin kaikkea mikä oli suomeks haha.

Tän kaiken jälkeen oli sitten tietenkin ihana huomata, et mun toinen matkalaukuista oli hävinny.. Pienten selvitysten jälkeen selvis, et Lontoossa se virkailija oli vaan päättänyt olla laittamatta mun matkalaukkua koneeseen:-) näin lyhyesti selitettynä siis... Että otti päähän. Kuitenkin samaan aikaan mulla oli kauhee into vaan mennä siitä ovesta ulos ja vaan nähdä mun porukat koko sen vuoden jälkeen. Sitä ei vaan voinut kuvitella et ne oli siinä karmien tai seinien toisella puolella, siis ne rakkaat ihmiset ketä sä et ollut nähnyt vuoteen:D Ja se fiilis kun näki ne ekaa kertaa. No mitäs siinä kun taas itkemään... Tällä kertaa onnesta, mut toisaalta kyl mielessä oli kokoajan et joo, that's it. Nyt taas täällä mistä mä lähdinkin. Vähän eri ihmisenä vaan. Se vuos oli älyttömän ikimuistoinen, mun elämäni parhaista vuosista, enkä tuu ikinä unohtamaan sitä, mitä se anto ja opetti mulle. Mä oon kasvanut ihmisenä niin paljon, niiin henkisesti kuin fyysisesti sekä itsenäistynyt, ja mun maailmankuva sekä ajatusmaailma on muuttunut totaalisesti, et ei täs vois olla muuta kun super kiitollinen kaikille, jotka ton vuoden mulle mahdollisti. Suosittelen kaikille ihan hirveesti. Rohketutta ja avarakatseisuutta vaan messiin, niin hyvä tulee :-)


long time no see<3 much love


Ainakin vielä yksi postaus tulee näistä ekoista viikoista/kuukaudesta täällä Suomen puolella. Siinä sit enemmän höpöttelen taas juttuja tuleville vaihtareille fiiliksistä kotiinpaluuseen liittyen ja kaikenlaista muuta hömppää ja vinkkejä vaihtovuodelle!

Ihanaa kesää kaikille<3